En ikimaailmassa olisi uskonut,että oman elinikäni aikana olisin joutunut näkemään jotain tälläistä ?
KORONA on nyt kaikkien huulilla tai ainakin korvissa.
Joka tuutista tulee informaation tulvaa joka saa vahvemmankin ihmisen ahdistumaan.
Näin erityisherkkänä on minun ollut pakko karsia mitä, mistä ja milloin kuuntelen uutisia taudista ,joka kaatoi hetkessä koko maailman.
Ahdistus nousee monestakin asiasta.
Yksi niistä on sosiaalisen elämän rajoittaminen. Ihminen joka on yhtä sosiaalinen kuin minä , on vaikea yht'äkkiä muuttaa omaa käyttäytymismalliaan.
Selvennetään tähän väliin,että erityisherkkä ei tarkoita epäsosiaalista ihmistä.
Se on herkkyyttä reagoida voimakkaammin ulkoa ja jopa itsestään tuleviin ärsykkeisiin. Tuttua on henkinen ja fyysinen väsyminen erillaisissa tilanteissa joihin normaalisti moni ei edes kiinnitä huomioo.
Me rekisteröimme kaiken ympärillämme.
Minun kanssani kun juttelee saattaa keskustelun aihe muuttua lennossa,kun huomaan esimerkiksi vaikka linnun joka lentää ohitseni.
No sitten hetken keskustelu eksyy lintuun ja sitten voi taas puhua vakavammistakin asioista 🙂.
No,mutta siis aiheeseen Korona josta en jaksaisi edes kirjoittaa,mutta kuitenkin se tuntuu vähintäänkin ajankohtaiselta.
Oikeastaan se mitä haluan vuodattaa sisältäni teille tähän luettavaksi on , miten kaiken yksinäisyyden ja ahdistuksen keskellä voi selvitä menettämättä elämänsä hallintaa. Itse olen masennuksesta toipuva ja minulla on ilo saada käydä terapiassa. Edellisessä keskustelussamme terapeuttini ,joka muuten käydään watsup videopuhelun avulla, esiin nousi masentuneisuuteni.Olin huomannut,että en saanut enään oikein mitään aikaiseksi. Olin väsynyt ja passiivinen.Yhdessä pohdimme olisiko riskinoton aika? Koronallahan ei saa leikkiä,mutta neljä viikkoa pidempään kotona,ei selvästikkään ole enään kohdallani ratkaisu. Vaikka kuulun riskiryhmään useammastakin syystä mietimme mitä voisin tehdä jotain mahdollisimman turvallisesti.
Ulkoilua läheisten kanssa turvallisuus huomioiden, sekä kaupassa käynti kertakäyttökäsineiden ja huivin/maskin kanssa joka suojaa kasvoja , unohtamatta käsienpesuja ,sekä useasti desifiointia.Nämä olisivat realisistisia toiminta malleja minullekin. Joten sitä olen nyt toteuttanut kahtena päivänä .
Turhauttavaa on ollut huomata monien välinpitämättömyys. Kauppaan tullaan kipeenä yskimään.Yskitään käsiin ja tullaan ihan viereen pärskimään. Turvavälistä ei välitetä. Itse kun koittaa suojella itseään ja muita, niin välillä iskee olo,että antaa olla ja riskillä vaan,mutta pian kuitenkin muistan,että minä saan nukuttua yöni hyvin kun noudatan annettuja ohjeita.
No mitä tulee ihaniin vapaa-ajan asukkaisiin tälläkin paikkakunnalla. Vaikka nyt on vapaa pääsy mökeille,mutta ehdottomasti hallituksen linja on ettei turhaa vapaa-ajan liikkumista nyt harrastettaisi,niin en vaan jaksa uskoa,että tätä totellaan.
Huoh... sainpa purettua tunteitani ja ajatuksiani tänne.
Koitetaan vielä liikkua maltilla varsinkin eri paikkakuntien välillä ja ei raisiteta pienten kuntien sairaanhoitokapasiteettia.
